Ranskalaissäveltäjien oopperateatterit

OOPPERANÄYTTÄMÖT 1800-LUVULLA

KOLME PERINTEISTÄ TEATTERIA

Heinäkuun vallankumouksen (1830) jälkeen suuria muutoksia ei tullut Pariisin teatterihallintoon, joka jakautui yhä kolmeen lohkoon:


Palais Garnier

1) Opéra (Garnier) esitti vakavaa oopperaa, joitain koomisia oopperoita resitatiivien kera sekä balettia. Opéra paloi 1873, mikä heikensi säveltäjien tilannetta. Uusi ainutlaatuisen loistelias ja suuri Palais Garnier eli Opéra de Paris vihittiin käyttöön 1875. Jos 1870–80-luvuilla ei Ranskassa syntynyt ehkä kovin monta suoranaista mestariteosta, niin kuitenkin suuri määrä merkittäviä oopperoita on olemassa noilta ajoilta. Opéran suhteen ongelma oli se, että suurin osa säveltäjistä ei päässyt siellä koskaan esille, sillä Opérassa tehtiin vain klassikoita ja uudelleenlämmityksiä. Se, että Gounod onnistui tässä, oli suuri ihme (Sapho 1850, Faust sekä Roméo et Juliette muunnettuina siirroksina 1869 ja 1888), mutta esimerkiksi Bizet’n Carmen esitettiin Opérassa vasta säveltäjän kuoleman jälkeen resitatiivien kanssa (1875). Sen sijaan monet 1800-luvun lopun säveltäjistä saattoivat vain uneksua Opéran valloittamisesta, mikä katkeroitti ja raunioitti ja jopa katkaisi monen loistavan oopperasäveltäjän uran (Berlioz, Bizet, Lalo, Chabrier, Magnard).


Palais Garnier, sisäkuva

2) Théâtre-Italien (1801–) esitti italiankielistä oopperaa, mm. Paërin, Mozartin, Cimarosan, Rossinin, Meyerbeerin ja Verdin teoksia; toiminta loppui 1878, jolloin se siirtyi Théâtre de la Gaîtéen ja Théâtre du Châtelet’hen, joka oli 1800-luvulla lähinnä puheteatteri, mutta jossa esitettiin 1900-luvulla myös operettia.

3) Opéra Comique (perustettu 1714) piti esillä monenlaisia oopperoita, joissa oli puhuttu dialogi; keskeisiä säveltäjiä mm. Auber, Halévy, Berlioz, Bizet, Chabrier, Lalo ja Delibes. Lyyrisen teatterin lopetettua painopiste siirtyi Opéra-Comiqueen, mikä selittää toisaalta keveiden oopperoiden, jopa operettimaisten teosten runsaan säveltämisen.


L'Opéra Comique

UUDET TULOKKAAT

4) Théâtre Lyrique (1851–70), Lyyrinen teatteri onnistui parhaiten ajan taiteellisten pyrkimysten edistämisessä ja kohosi vähitellen kansanteatterista Pariisin korkeatasoisimmaksi oopperanäyttämöksi. Vuosina 1851–70 siellä luotiin peräti 137 produktiota – samaan aikaan Opérassa 52 – , ja sen säveltäjiin kuuluivat vanhojen nimien (Halévy, Adam, David, Berlioz) lisäksi joukko uuden sukupolven edustajia: Gounod (Faust 1859; Mireille 1864; Romeo ja Julia 1867), Bizet (Helmenkalastajat 1863; Perthin kaunotar 1867), Delibes, Reyer (La statue 1861) jne. Théâtre Lyrique teki vararikon 1870 ja paloi 1871.

5) Théâtre des Bouffes-Parisiens (Pariisin hassutteluteatteri) (1855–) oli alun perin Offenbachin avaamasta teatteri, josta hän läksi kuitenkin 1862. Offenbachin lisäksi siellä esitettiin mm. Hervén, Chabrierin (L'étoile 1877) ja Terrassen teoksia.

6) Théâtre de la Gaîté(-Lyrique) oli jo 1792 avattu varietee-teatteri (tanssijoita, näyttelijöitä, akrobaatteja jne.), jonka johtajana toimi Offenbach (1872–) ja josta tuli operetin ja kevyen oopperan (Massenet'n Panurge 1913) temppeli vuoteen 1963 asti (mm. Djaghilevin Venäläinen baletti esiintyi siellä 1918).


Théâtre des Bouffes-Parisiens'n yleisöä n. 1860.


BRYSSELIN JA MONACON TEATTERIT

Ranskalaissäveltäjien varaventtiileinä toimivat Brysselin ja Monacon oopperateatterit silloin, kun pariisilaisnäyttämöt eivät halunneet ottaa ranskalaisuutuuksia ohjelmistoonsa; myös Wienin ja Lontoon oopperatalot vastasivat joidenkin Massenet'n oopperoiden kantaesityksistä.

7) Théâtre de la Monnaie (Brysseli, 1856–) sai nykyisen muotonsa palon (1855) jälkeen, ja siellä esitettiin useita ranskalaisoopperoita 1800-luvun jälkipuoliskolla: Halévyn Jaguarita l'indienne (1856), Massenet'n Hérodiade (1881), Reyerin Sigurd (1884) ja Salammbô (1890), Chabrierin Gwendoline (1886), Magnardin Yolande (1892), Godardin La Vivandière (1897), d'Indyn Fervaal (1897) ja Chaussonin Le Roi Arthus (1903).


Théâtre de la Monnaie

8) l'Opéra de Monte-Carlo (1879–) otti mielellään Garnierin suunnittelemaan teatteriin (Salle Garnier) ranskalaissäveltäjien, mm. Massenet'n (Le jongleur de Notre-Dame 1902; Chérubin 1905; Thérèse 1907; Don Quichotte 1910; Roma 1912; Amadis 1922; Cléopâtre 1914) ja Saint-Saënsin (Hélène 1904 ym.) oopperoita.


Monte Carlon ooppera