tiistai 20. tammikuuta 2009

Prix de Rome

ROOMAN PALKINTO

Prix de Rome oli alun perin 1663 perustettu, Ranskan Kuninkaallisen Akatemian palkinto nuorille taiteilijoille (taidemaalarit, veistäjät, arkkitehdit), jotka saattoivat viettää neljä vuotta Roomassa Mancinin palatsissa imemässä vaikutteita Italian kulttuurista. Kilpailuun lisättiin 1803 osuus säveltäjille, joten Premier Grand Prix takasi heille kolmen vuoden oleskelun Ranskan Rooman-Akatemiassa, käytännössä Villa Medicissä, ja Seconde Prix oikeutti lyhyempään oleskeluun.


Villa Medici

Palkinnon tavoittelijoille järjesti Pariisin konservatorio vuosittaisen kilpailun, jolloin kilpailijat valvotuissa olosuhteissa muiden tehtävien ohessa sävelsivät ”lyyrisen kohtauksen” (scène lyrique), joka vastasi kantaattia tai oopperan kohtausta. Vuodesta 1839 kohtaus piti säveltää kolmelle solistille (sopraano, tenori, basso) ja orkesterille. Tämä suuntasi tehokkaasti ranskalaissäveltäjien aktiviteettia musiikkiteatterin suuntaan, varmaan osin soitinmusiikin kustannuksella. Rooman-palkinnon nauttimisen edellytyksenä puolestaan säveltäjän tuli lähettää joka vuosi Pariisiin laajamuotoinen teos Italiasta.

Säveltäjien Rooman palkintoa jaettiin lähes säännöllisesti vuosittain 1803–1909 (noin tusinana vuonna ensimmäistä palkintoa ei myönnetty ja toisinaan palkintoja myönnettiin kaksi tai jopa kolme), myöhemmin epäsäännöllisesti 1913–1938 sekä vielä 1953 ja 1955; vaikka palkinto lakkautettiin virallisesti 1968, sen sai yhä Gérard Grisey 1972. Palkinnon saaneiden runsaan sadan säveltäjän joukosta pääosa nimistä on jo unohdettuja suuruuksia, ja noin 30 palkinnonsaajaa on jäänyt pysyvästi historiaan.

Jälkimmäisten joukkoon kuuluvat mm. Herold (1812), Halévy (1819), Berlioz (1830), Thomas (1832), Gounod (1839), Bizet (1857), Dubois (1861), Massenet (1863), Debussy (1883), Charpentier (1887), Rabaud (1894), Schmitt (1900), Lili Boulanger (1913), Dupré (1914), Ibert (1919), Barber (1935), Dutilleux (1938). Mainittakoon, että Ravel sai useammalla yrittämällä vain 3. palkinnon (1901), kun André Caplet, sinänsä hieno säveltäjä, sai samana vuonna 1. palkinnon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti