sunnuntai 4. tammikuuta 2009




Jules Massenet on oopperan laiminlyöty ranskalaisnero

Massenet’n 25 oopperaa heiluvat Venus-hurmion ja paratiisiauvon välimaastossa

Siihen nähden, että Jules Massenet (1842–1912) on oopperan historian suurimpia neroja 25 oopperallaan (1867–1912), Verdin veroinen teatterin mies ja Puccinin rinnakkaishahmo 1900-luvun vaihteen molemmin puolin, hänen esilläpitonsa on hämmästyttävän vähäistä. Massenet’a voi hyvinkin luonnehtia laiminlyödyimmäksi merkittäväksi oopperasäveltäjäksi. Mikä kumma asiantilan on voinut synnyttää? Dilemma on sitäkin suurempi, kun tietää, että Massenet oli oman aikansa ylivoimaisesti esitetyin ja suosituin ranskalainen oopperasäveltäjä.

Yllätyksenä saattaa tulla se, että ranskalaiset itse ovat eniten syypäitä Massenet’n myöhempään vaillinaiseen arvostamiseen. Vaikka ranskalaiset niin usein – ja oikeutetusti! – ylpeilevät kulttuurillaan, he eivät läheskään aina tee voitavaansa sen eteen. Poikkeuksen muodostaa maan kirjallisen kulttuurin vahva läsnäolo yhteiskunnassa ja klassikoiden esimerkillinen vaalinta.

Mutta ranskalaisten suhde omaan musiikkiperintöön on erikoinen. Tarvittiin amerikkalainen entusiasti William Christie, joka näytti, mitä aarteita ranskalainen barokkiooppera on pullollaan; nyt tämä ohjelmistoalue voi hyvin Christien pioneerityön ansiosta. Tarvittiin joukko angloamerikkalaisia tutkijoita ja Sir Colin Davisin intohimoinen Berlioz-levytysprojekti 1960–70-luvuilla ennen kuin Berlioz-arvostus nousi oikeisiin lukemiin Ranskassa.

Massenet-renessanssi on kyllä tuloillaan – mutta ei kummoisesti Ranskassa. Samalla tavoin kuin 1970-luvulta lähtien Massenet’a on levytetty eniten englanninkielisessä maailmassa, viime vuosien ohjelmistoltaan ennakkoluulottomimmat Massenet-taltioinnit on tehty pääosin Ranskan ulkopuolella: Wienissä ja Pohjois-Italiassa. Ranskalaiset ovat rajoittuneet lähinnä varmoihin tapauksiin: Manoniin ja Wertheriin. Ilahduttavia poikkeuksia ovat olleet Toulousen oopperan projektit: Hérodiade ja Wertherin baritoniversio. Monte Carlon oopperassa tallennettiin sentään jo 1978 Le Jongleur de Notre-Dame. Mutta viime vuosien ihastuttavimmat Massenet’n oopperoiden taltioinnit on tehty Venetsiassa (Thaïs sekä Le Roi de Lahore), Cagliarissa (Chérubin) ja Triestessä (Don Quichotte).

Ranskalaisten valikoivaan ja nuivahkoon Massenet-suhteeseen löytyy toki selityksiä. Ilmeisin niistä on toiseen maailmansotaan lopahtanut traditio: keveän solakasti ja helposti ylä-ääniä noukkineiden korkeiden tenoreiden ja sopraanoiden kulttuuri kuoli, samalla kun maku muuttui. Kenties modernissa yhteiskunnassa ei kaivattu enää Massenet’n suloista sentimentaalisuutta – ”jokaisessa ranskalaisessa on vähän Massenet’a” – , vahvaa kiinnittymistä historiaan niin oopperoiden aiheenvalintojen kuin musiikkikielen suhteen. Jos ranskalaiset arvostavat musiikissakin selkeyttä, kirkkautta, keskittyneisyyttä ja neutraalihkoa cool-asennetta, osa Massenet’n tuotannosta, etenkin suuren oopperan perintöä vaalinut osa, tipahtaa nopeasti nautinnan ulkopuolelle. Kokonaan toinen seikka on se, että näitä ominaisuuksia löytyy sittenkin yllin kyllin koomisista oopperoista ja etenkin Massenet’n kypsästä, oopperalajeiltaan yksilöllisestä myöhäistuotannosta. Tosin loppukauden oopperoista reseptiohistoria on pahasti aukollinen puuttuvien tai vähäisten esitysten ja harvinaisuuksiksi muodostuneiden levytysten vuoksi.

Eräs oire katkeilevasta ja ongelmallisesta Massenet-reseptiosta on se, kun hänestä ei ole olemassa nykyaikaista biografiaa eikä teosmonografiaa. Amerikkalaisen James Hardingin Massenet-kirja on vuosimallia 1970. Paras johdatus säveltäjän pariin on niinikään amerikkalaisen käsialaa: Demar Irvinen Massenet. A Chronicle of His Life and Times (Amadeus Press, 1994). Merkillistä on, että vaikka ranskalaiset ovat laatineet tuhteja monografioita jopa marginaalisista säveltäjistään, Massenet’sta semmoista ei ole saatu aikaiseksi. Brigitte Olivierin kirjanen Jules Massenet. Itineraire pour un theatre musical (1999) on sentään olemassa. Aukkoa paikkaavat yksittäisten oopperoiden ansiokkaat esittelyt sarjassa L’avant-scene opera (www.asopera.com), jonka tuotoksia voi ladata pdf-muodossa tietokoneelleen käypää maksua vastaan.

Näiden kummasteluiden ja jeremadien jälkeen on syytä siirtyä positiiviselle vaihteelle. Massenet’n oopperat ovat nimittäin niin hyviä, että tutustuminen niihin vie väkisinkin mukanaan – samalla kun joutuu kyselemään, miksi ihmeessä näitä ei tehdä enempää.

Massenet’n 25 oopperaa – ja myös neljä oopperamaista oratoriota – ovat musiikiltaan ja dramatiikaltaan kihelmöiviä teoksia, joissa tutkitaan ihmismielen ja ihmissuvun historiaa hätkähdyttävän monipuolisesti ja kattavasti. Massenet’n mielenkiinnon pääkohteita ovat uskonnon ja rakkauden runsaat ilmenemismuodot. Oopperat seilaavat Venus-hurmion ja paratiisiauvon välimaastossa tarjoten paljastavia ristivaloituksia. Usein hän törmäyttää vastakkaiset maailmat hedelmällisellä ja mieltä kiihdyttävällä tavalla ja kykenee tekemään psykologisesti yllättävän tarkkanäköisiä esi-freudilaisia luotauksia oopperoidensa päähenkilöiden mielen kerrostumista ja toiminnasta.

Varsinkin Massenet’a kiinnosti naisen psykologia. Häntä on pidetty suorastaan ”naissielun musiikinhistorioitsijana”. Debussyn mukaan Massenet’a riivasi ”uteliaisuus etsiä musiikillista todistusaineistoa naissielun historian kirjoittamiseksi”. Debussy kuvasi yhtä ihailemaansa kuin karsastamaansa ajan suosikkisäveltäjää rehellisesti: ”Naisen silmiin tuijottamalla yritetään kaikin voimin saada tietää, mitä niiden takana tapahtuu. Filosofit ja hyvinvoipa väki vakuuttavat meille, ettei siellä tapahdu mitään, mutta tämä ei sulje pois vastakkaisia mielipiteitä – tästä todistaa Massenet, ainakin melodisesti. Tämän pyrkimyksen ansiosta hän on myös vallannut nykytaiteessa aseman, jota me salaa häneltä kadehdimme. Tämä saa myös uskomaan, ettei tuota asemaa tule suotta halveksia.”

Massenet’n naiskäsitystä ja -tyyppejä leimaa todentuntuisuus. Hän ei Puccinin tavoin koskaan piinaa kohtuuttomasti sankarittareitaan ja nauti heidän kärsimyksistään. Massenet on myötätuntoinen, realistinen ja esittelee – toisin kuin melodramaattinen italialaiskollegansa – naishahmonsa uskottavassa valossa. Massenet’n Manon on henkilönä huikentelevampi ja moraalittomampi kuin Puccinin Manon, mutta Massenet ei moralisoi, vaan antaa hänen kuolla lempeän riutuvasti ilman Puccinin raastavuutta.

Tämän huomasi myös Marcel Proust (1912), joka tosin vertasi Massenet’n Manonia Debussyn Mélisandeen: ”Rakastan Pelléasia, mutta lopultakin mielestäni Manonin kuolema on luonnollisempi kuin Mélisanden. Vain edellisen kuolema on luonnollinen tavalla, jota on vain erityistä suloutta omaavalla [säveltäjällä], siinä on Massenet’n musiikin ja Musset’n proosan luonnonmukaisuutta.”

Samoin Massenet’n Wertherin Charlotte on tuskaista, jälkipuberteetissaan kieriskelevää tenorinimihenkilöä paljon modernimpi ja uskottavampi henkilöhahmo. Charlotte kamppailee porvarillisen hyveen ja nykyaikaisen individuaalisuuden riepottelemana – kuin kuka tahansa omankin aikamme avioerokurimuksen partaalla hoippuva yksilö.

Massenet’n vahvoihin naishenkilöihin kuuluu myös Hérodiaden Salome, joka rakastaa viattomasti Johannes Kastajaa – ja saa vastarakkautta! Onkin turha väittää, että Straussin Salome olisi korvannut Massenet’n Hérodiaden. Oopperassa Le Cid Chimene kokee tuskallisen henkisen kasvun: hän oppii rakastamaan sankaria, jonka oli pakko kunniasyistä surmata neidon isä Espanjan maurilaisaikana. Veristiset La Navarraise ja Thérèse tarjoavat nimihenkilöt, jotka ovat valmiita rakastettunsa ja miehensä takia uhmaamaan henkeään tai uhraamaan sen.
Oman lukunsa muodostavat naiset, jotka on luotu rakastamaan. Oopperan Thaïs varhaiskristillisen ajan aleksandrialaishetaira edustaa eros-kulttia estottomimmillaan. Esclarmonden nimihenkilö on bysanttilainen prinsessa ja taikavoimat omistava lumoajatar, jolla on ristiritari Rolandin kanssa oopperahistoriamman eräät aistillisimmat, avoimimmin seksuaalisviritteiset kohtaukset.

Mutta ei Massenet jätä miehiäkään rauhaan. Thaïsin kenobiittimunkki Athanaëlin Massenet maalaa verenkarvaisin värein, kun Venuksen ylipapitar saa miehen vakaumuksen koetukselle ja kun Athanaël tunnistaa libidonsa kutsun – paratiisiin päässeen, uskoon käännytetyn kurtisaanin kuolleen ruumiin äärellä. Toista ääripäätä edustaa vanhan ja sairaan säveltäjän omakuva, Don Quichotten ”ylevä hullu”, joka taistelee menneen maailman ihanteiden puolesta, ennen rauhallista nukahtamistaan ikuiseen uneen.

Menneiden aikakausien – antiikin, varhaiskristillisen ja keskiajan, renessanssin, rokokoon ja Ranskan vallankumouksen, romantiikan varhaisvaiheen ja modernin maailman – musiikillisena luonnehtijana Massenet on kenties oopperahistorian etevin. Hän liikkuu sulavasti Espanjassa ja Egyptissä, Bysantissa ja Lähi-Idässä. Oopperoiden orientalismi (Thaïs, Hérodiade) ja eksotiikka (Le Roi de Lahore) tehoavat yhtä paljon kuin niiden goottilaisuus (Le Jongleur de Notre-Dame) tai ihastuttava sadunomaisuus (Cendrillon).



Massenet on orkesterinkäytön ja melodian tunnustettu taitaja, lauluäänen ja ranskankielen kenties hienoin yhteensolmija. Hänen mestariuttaan teatterin nerona ei kukaan ole epäillyt. Korkeintaan musiikkikielen 1900-luvulle säilynyttä myöhäisromanttista perusvirettä on moitiskeltu.

Mutta jos ottaa levylautaselle Massenet’n kenties nerokkaimman teoksen, ani harvoin esitetyn ”romaanisen oopperan” Esclarmonde, sen wagnerilainen orkesterinkäyttö, keisarillinen komeus, sensuaalisuus ja magia lumoavat nopeasti ja lähtemättömästi.



Massenet-levyjä

Massenet’n oopperoista saatavilla cd-levyillä tällä hetkellä: Manon, Werther, Chérubin, Cendrillon, Esclarmonde, Hérodiade, Thaïs, Cléopâtre, Le Roi de Lahore, Le Cid, Sapho, Griselidis, Le Jongleur de Notre Dame, La Navarraise, Roma, Thérèse.

Oopperoita dvd-levyillä: Manon, Werther, Thaïs, Le Roi de Lahore, Chérubin, Don Quichotte. Lisäksi löytyy edustava yleiskatsaus-dvd: Massenet. His Life and Music (Melba, 2000).

Massenet-diginuotteja

Nuotteja löytyy eniten osoitteesta (joka on muutenkin paras diginuottisivu)
http://imslp.org/wiki/Category:Massenet%2C_Jules

Siellä on seitsemän oopperaa kokonaisuudessaan osoitteissa
http://imslp.org/wiki/Ariane_(Massenet%2C_Jules)
http://imslp.org/wiki/Ch%C3%A9rubin_%28Massenet,_Jules%29
http://imslp.org/wiki/H%C3%A9rodiade_%28Massenet,_Jules%29
http://imslp.org/wiki/Manon_(Massenet%2C_Jules)
http://imslp.org/wiki/Panurge_(Massenet%2C_Jules)
http://imslp.org/wiki/Tha%C3%AFs_(Massenet%2C_Jules)
http://imslp.org/wiki/Werther_(Massenet%2C_Jules)

Lisäksi Don Quichotte löytyy osoitteesta
http://www.dlib.indiana.edu/variations/scores/ahp5976/large/index.html

Massenet-kirjallisuutta

Henry T. Finck (2007 [1910]). Massenet and His Operas. Saatavissa ilmaiseksi myös netistä: http://books.google.com/books?id=byUI4dmwy4AC&printsec=frontcover&dq=%22Massenet+And+His+Operas%22#PPA14,M1

Jules Massenet (1912). Mes souvenirs. Paris: Pierre Lafitte. Saatavissa ilmaiseksi myös netistä englanniksi My recollections [1919]:
http://www.archive.org/details/myrecollectionsb00barniala

James Harding (1970). Massenet. New York: St. Martin’s Press.

Demar Irvine (1994). Massenet. A Chronicle of His Life and Times. Portland, Oregon: Amadeus Press.

Brigitte Olivier (1996). J. Massenet. Itinéraires pour un théâtre musical. Essai. Actes Sud.
Steven Huebner (1999), French Opera at the Fin de Siècle. Wagnerism, Nationalism, and Style. Oxford etc.: Oxford University Press.

Hervé Lacombe (2001). French Opera in the Nineteenth Century, engl. Edward Schneider. Berkeley etc.: University of California Press. [orig. Les voies de l’opéra français au XIXe siècle]

Anne Massenet (2001). Jules Massenet en toutes lettres. Paris: Édition de Fallois.

The Cambridge Companion to Grand Opera, toim. David Charlton (2003). Cambridge: Cambridge University Press.

Massenet-nettiosoitteita

1) Bob’s World of J. Massenet:
http://www.bobsuniverse.com/BWJM/index.htm

2) Jules Massenet -artikkeli Muhissa:
http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/rom_oop_fra14?s

3) Grove Music Online:
http://www.oxfordmusiconline.com/subscriber/

jossa Massenet osoitteessa

http://www.oxfordmusiconline.com/subscriber/article/grove/music/51469?q=Massenet&search=quick&pos=1&_start=1#firsthit

4) The New Grove Dictionary of Opera:
http://www.oxfordmusiconline.com/subscriber/article/grove/music/O903057?q=Massenet&search=quick&pos=1&_start=1

5) sekä edellisen Grove-oopperatietosanakirjan artikkelissa mainitut erilliset ooppera-artikkelit
See also Cendrillon (ii); Chérubin; Cid, le; Don Quichotte; Esclarmonde; Grisélidis; Hérodiade; Jongleur de Notre-Dame, le; Manon; Navarraise, la; Roi de Lahore, le; Sapho (ii); Thaïs; Thérèse (i); and Werther.

6) lyhyehkö esittely ranskaksi: http://www.musicologie.org/Biographies/m/massenet.html

7) Massenet-oppimistehtäviä: http://www.lectura.fr/expositions/massenet/

8) Massenet-dokumentteja: http://www.morrisonfoundation.org/Massenet_Main_Page.html

Massenet’n oopperat

La Grand'Tante (1867), opéra-comique
Don César de Bazan (1872), opéra-comique
Le Roi de Lahore (1877), opéra
Hérodiade (1881), opéra
Manon (1884), opéra comique
Le Cid (1885), opéra
Werther (1886), drame lyrique
Esclarmonde (1889), opéra romanesque
Le Mage (1891), opéra
Thaïs (1894), comédie lyrique
Le Portrait de Manon (1894), opéra-comique
La Navarraise (1894), épisode lyrique
Sapho (1897), pièce lyrique
Cendrillon (1899), conte de fées
Grisélidis (1901), conte lyrique
Le Jongleur de Notre-Dame (1902), miracle
Chérubin (1905), comédie chantée
Ariane (1906), opéra
Thérèse (1907), drame musical
Bacchus (1909), opéra
Don Quichotte (1910), comédie héroïque
Amadis (1911), opéra légendaire
Panurge (1912), haulte farce musical
Roma (1912), opéra tragique
Cléopatre (1912), drame passionnel

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti