tiistai 20. tammikuuta 2009

Oopperalajeja ja määrittelyongelmia

Lajimäärittelyn vaikeus

Halévyn mukaan (1866) lyyrinen draama oli koomisen oopperan vakavampi muoto samoin kuin lyyrinen tragedia oli (suuren) oopperan vakavampi muoto; käsitys perustuu sille, että eräät 1800-luvun alkupuolen säveltäjät (Auber, Hérold) tosiaankin nimittivät vakavampia koomisia oopperoitaan lyyrisiksi draamoiksi.

Täysin yksiselitteistä ei ole aina määritellä ranskalaisen oopperan lajia 1800-luvun puolivälin jälkeen sikäli, että säveltäjät käyttivät painavan musiikkidraaman nimikkeenä lajinimeä opéra, joka sinällään viittaa historiallis-sankarillisen suuren oopperan suuntaan, mutta jonka spektaakkelimaisuudesta ei ollut läheskään aina kyse näissä uudemmissa opéroissa, vaan pikemminkin uudesta musiikkidraamakäsityksestä. Vuosisadan alkupuolella drame lyrique ja opéra nähtiin usein suorastaan synonyymeiksi, ja vielä loppupuolellakin ne saatettiin samaistaa (A. Pougin, 1885). Toisaalta Gounod’n ja Thomas’n oopperoita nimitettiin lyyrisiksi oopperoiksi, opéra lyrique, 1800-luvulla, vaikka säveltäjät eivät näitä nimikkeitä itse käyttäneetkään. 1800-luvun lopulla voi nähdä lyyrisen oopperan ja lyyrisen draaman sulautuvan yhteen esimerkiksi Charpentierin Louisessa (1900), jota säveltäjä kutsu “musiikkiromaaniksi”.

Lyyrisiä lajeja

Eli 1800-luvun jälkipuoliskolla oli käytössä useita, sekä vanhoja että uusia lajinimikkeitä:

(grand) opéra, 1800-alkupuolella syntynyt, historiallis-spektaakkelimainen laji
tragédie lyrique, 1600-luvun lajinimen jatkuva käyttö suurta oopperaa vakavamman oopperan nimikkeenä
opéra-comique, 1700-luvun jälkipuoliskolta periytyvä, puhutun dialogin sisältävä laji
opéra lyrique, 1800-luvun jälkipuolella käyttöön otettu nimike vuosisadan puolivälistä eteenpäin syntyneen uuden oopperakäsityksen mukaisesta lajista
drame lyrique, 1800-luvun lopussa Wagnerin vaikutuksesta syntynyt ranskalaisooppera

Lisäksi säveltäjät saattoivat käyttää myöskin yksilöllisempiä otsakkeita:
conte lyrique (Massenet, Bruneau)
rêve lyrique (F. d’Erlanger)
épisode lyrique (Massenet)
pièce lyrique (Massenet)
poème lyrique (Saint-Saëns, C. Erlanger)
légende lyrique (Charpentier) jne.

Nämä nimikeet liittyvät sekä lajinormiston höllenemiseen että individuaalisten oopperakäsitysten syntymiseen Wagnerin vanavedessä. Olennaista on sanan ‘lyyrinen’ keskeisyys nimistössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti