Massenet ei ollut seurapiirileijona

Massenet ei ollut epäsosiaalinen, mutta hän ei juuri piitannut Pariisin kahvilaelämästä, ja hän vältti suuria tilaisuuksia sekä juhlia, erityisesti, jos hänen oli määrä pitää puhe. Hän omaksui tavan olla poissa ensi-illoistaan, ei siksi, että hän olisi ollut hermostunut teostensa vastaanotosta, vaan koska hän halusi karttaa niitä huomionosoituksia, joita satoi hänen niskaansa noissa tilaisuuksissa. Hän piti maaseutuelämän hiljaisuudesta. Pariisissakin hän vietti iltaa mieluummin kotona kuin teatterissa. "Olen takkatulen mies, porvarillinen taiteilija", hän sanoi eräässä harvinaisessa haastattelussa. "Se on minun työtapani. Minulla ei ole käsitystä siitä, onko moinen hyvä vaiko huono asia, eikä minulla ole rohkeutta tai kykyä muuttaa sitä." (Grove)